Metsästys- ja nomekausi avattu

Pe iltana avattiin tämän vuoden metsästyskausi, kun Kide & Jyri lähtivät katselemaan sopivaa kyyhkypaikkaa la aamuksi. Yhden tilanteen ja yhden laukauksen jäljiltä oli tuliaisena kyyhky ja kovin onnellinen parivaljakko :) La aamuna ei neljän tunnin passin jäljiltä sitten saatukaan mitään, toki melko mukavasti lintuja nähtiin.

Sunnuntaina osallistuimme ihka ensimmäiseen voittajaluokan nome-B starttiin. Jännitys oli aivan kauhea, tosin se vähän hälveni nähtyäni kokeen kulun (lähes täysin venekoe). Kide vinkui kovasti ennen omaa starttivuoroaan, mutta sen aikana oli yllättävänkin hiljainen. Koe alkoi veneestä kaislikkoon heitetyllä lyhyellä ykkösmarkkeerauksella, jonka koira rannalta katseli. Tämän Kide suoritti oikein hyvin, joten tavoitteet oli saavutettu: yksi oikea lintu saatiin noudettua :). Sitten oli vuorossa passiharjoitus sillä aikaa kun tuomari saneli edeltävän koiran pöytäkirjan. Kide oli todella mainiosti, makoili hiljaa ja keskittyneesti.

Sitten siirryttiin veneeseen ja soudettiin jonkin matkaa kaislikkoon. Vesikasvillisuutta oli runsaasti kaikkialla. Toisesta veneestä heitettiin melko lähelle kakkosmarkkeeraus, joista koira ja ohjaaja näki kaislikkoviidankon takia vain lentokaaren. Vaikeuden teki se, että koira tosiaan lähetettiin veneestä, vene liikkui ensimmäisen noudon aikana oikealle, edessä oli paksu kaislaseinä ja koiraa ei saanut ottaa enää veneeseen takaisin vaan se oli lähetettävä suoraan palautuksen jälkeen. Kide etsi ensimmäistä jo hieman haulla, kuitenkin löysi lopulta, vinkui uidessaan veneelle ja luovutettuaan ei olisi mielellään lähtenyt enää uimaan. Sain sen kuitenkin käskettyä noutamaan, mutta koira lähti aivan väärään suuntaan. Kääntämällä ja pillittämällä sain sen lähelle oikeaa aluetta, mutta sinne jäi lokki. Korvat eivät muutenkaan olleet mukana, harmitti jo vietävästi tässä vaiheessa.

Koira siis vihellettiin takaisin veneelle ja tuolloin tuli laukaus ohjaukselle. Jälleen koiraa ei otettu veneeseen vaan lähetettiin uinnista kohti ohjausta. Kipsu lähti vastahakoisesti, mutta nähtyään sorsankuvat liikkui kaislikosta pois avoveteen niitä kohden. Yritin pillittää ja käännellä, mutta jäi takkuamaan niihin kuviin. Lopulta paikalle uiskenteli vielä nokikana, jonka perään Kide lähti (oikeaan suuntaan). Kun nokikana ponkaisi ilmaan alkoi Kide kaartaa rantaa kohden. Yritin pilliittää ja kääntää taakse, mutta ei mitään vaikutusta. Tuomari kommentoikin, että taisi koira päättää tällä kertaa ohjaajan puolesta, että koe oli tässä. Tulos siis VOI0. Koe oli melko haastava muutenkin, sunnuntaina tuli yksi 1-tulos, kolme 3-tulosta ja loput nollia/keskeytyksiä.

Harmittava tunne jäi. Ei niinkään sen nollan vuoksi, vaan siksi, kuinka huonosti Kide vedessä otti ohjausta. Viime aikoina on ollut tunne, että tässä ollaan edistytty huimasti, mutta nyt kyllä tuo tunne romuttui. Saapi nähdä startataanko enää tänä vuonna, niin kaukana ollaan vielä tuosta VOI-luokan tasosta.

Haku: -
Ohjattavuus: Ei ole tänään riittävästi ohjattavissa
Paikallistamiskyky: Selvittää ykkösmarkkeeraksen, mutta kakkosmarkkeeraus jää suorittamatta.
Riistankäsittely: Nähdyistä hyvä.
Muut ominaisuudet: Rauhallinen passissa. Käyttäytyy hyvin venekokeessa.
Yleisvaikutelma: Innokas koira, joka ei onnistu markkeeraus- ja ohjaustehtävissä ja tuomari keskeyttää kokeen.

Huippuhuippu-uutisia sen sijaan oli Kiden "serkun" flätti Kelmin kolmas VOI1 upealla ykkösputkella!! Ei voi kuin ihailla Terhiä ja Kelmia, molempia :) Samoin treenikaveri Mauri sai ansaitsemansa toisen AVO1, eli voittajaluokkaan on nyt menolippu hankittuna, onnea Tarja!

Kenraalitreenit

Viimeiset treenit ennen ensimmäistä voittajaluokan koetta. Pälkäneellä toista kertaa Virtarannan Satun mailla. Lähetykset veneestä ja palautukset veneeseen.

Melko lyhyt ohjaus rannan myötäisesti kaukana rannasta. Ok, tosin ei suoraviivaisesti. Palautti rannan kautta, uskomatonta! Tarkoituksena oli heittää markkeeraus palautusmatkalla, mutta rannan kautta kierron vuoksi suunnitelma vähän epäonnistui eikä Kide nähnyt heittoa. Kuuli varmaan kuitenkin läiskähdyksen ja kaakatuksen.

Koira veneeseen ja siirtyminen parikymmentämetriä vasemmalle. Sieltä lähetykset rannalle hakuruutuun. Ekalla lähetyksellä Kide meni markkeerauspaikalle ja pyöri siellä kauan. Valitettavasti dami oltiin kuitenkin keritty jo noukkia ylös, kun luultiin ettei Kide markkeerannut. Lopulta ajautui kuitenkin oikealle hakualueelle ja nouti lopulta neljä damia melko vaivattomasti, jonkin verran ohjaamalla tosin.

Se olisi sitten siinä. Tuntuu ihan kuin pistäisi tietäen päänsä ampiaispesään ja toivoisi naiivisti, ettei ampiaiset pistä. No, ei sitä hunajaakaan saa ilman muutamaa pistoa :)

Porin taattua laatua :)

Perinteinen kesän mökkiviikonloppu Kiden veljen Paavon mökillä vietettiin 7.-8.8. Mukana menossa olivat Ulaset ja Veeti, Tytti ja Juha Natan kanssa, sekä tietysti itse Mäntyset. Ilmat suosi, seura oli mainiota, ruoka herkullista niin kuin aina ja ehdittiin me vähän treenaillakin :) Kiitos Mäntyset ja Ulaset!! Neljä urosta yhdessä saaressa koko viikonlopun vapaana ilman yhtään murinaa, niin helppoa...

Kide treenaili viikonloppuna

- pitkä ykkönen avoveteen laiturilta

- 6 damin hakuruutu läheltä veneestä pieneen kuivaan saareen, ok. Tosin heti kun löysi damin alkoi vinkua eikä suostunut palauttamaan ilman kehoitusta veneeseen.

- pitkä ykkönen veneestä, jonka jälkeen yllä mainittu hakuruutu ja sitten "sokko"ohjaus markkeerauspaikalle. Tämä ekstrahyvin, voi että oli hieno tunne kun koira otti ohjausta täydellisesti

- seuraavana päivänä sokko-ohjaus maalta, superhyvä. Sitten ohjaus veneestä vähän kauemmas. Kun koira oli matkalla ohjaukselle tuli vasemmalle häiriömarkkeeraus. Ekalla kerralla karkasi lopulta markkeeraukselle, joka toki poimittiin ennen kuin koira sinne ehti. Toinen yritys hieman lähempää, nyt meni hyvin. Nouti vielä markkeerauksenkin eli hyvin muisti.

Harppauksin on menty eteenpäin, mikä tuntuu aivan mahtavalta, mutta paljon on vielä tehtävää. Tällä hetkellä ei suostu uimaan veneen rinnalla vaan karkaa heti tilaisuuden tullen maalle eikä kuuntele yhtään kieltoja. Häiriöt ovat aivan liikaa, sulkee liian helposti korvansa. Lisäksi tuo palautusvinkuminen, vaikkakin vähentynyt, on yhä häiritsevää.

Kuje jäi vielä jalkansa vuoksi Kankaanpäähän. Tehtiin sen kanssa perjantaina ensimmäistä kertaa kuukausiin riistanouto. Vedin isommalla sorsalinnulla eli koskelolla pienen jäljen (pentuna näki kahdesti tavin, muita vesilintuja ei ole kantanut). Ei ollut liian kiihkeä riistalla vaan kiinnostunut ja heti kannustussanan kuultuaan otti linnun pehmeästi ja syvästi suuhunsa ja toi käteen. Pätevä se on, oma muru.

Pientä parannusta veneilyssä

Herttinen tätä treenailun määrää :) Hyvä me!

Keskiviikkona oltiin Pälkäneellä Virtarannan Satun mailla nomeilemassa. Aallokko oli aika kova. Kidelle veneestä päin ensin simppeli ykkönen kaislikon ja veden rajaan, tosin unohti melkein hypätessään veneestä pois. Dami löytyi siis melko pienellä haulla.

Palautti veneeseen huonosti mutta paremmin kuin viimeksi :) Harjoiteltiin veneeseen nousua, tässä ei ongelmaa. Sitten soudettiin vähän matkaa ja lähetin Kiden hakualueelle (lyhyt matka, pieni hakualue, 8 damia). Ekat kaksi lähetystä takkusivat, sen jälkeen irtaantui melko hyvin. Etsi jokseenkin koko ajan, tosin pieneltä alueelta ja samoja lumpeikkoalueita kierrellen. Palautukset vaatimalla, kamala vinkuna kuului. Otettiin viisi damia.

Selkeästi parannusta viime kertaiseen, tosin tehtävät ihan alokasluokan tasoa. Melko hyvä Kipsu :)

Voi murheen kryyni...

Hyvien fiilisten treeniputki katkesi tänään. Teemana Kidellä motivoitu helppo kaislikkohaku veneestä käsin Tarjan mökillä. Ei tullut sitten niin mitään...

Kide mukaan veneeseen, soudettiin kaislikon reunaan ja heitettiin neljä damia melko lähelle toisiaan kaislikon ja veden reunan tuntumaan. Sitten soudettiin keskemmälle järveä. Ekalla lähetyksellä Kide empi pitkään veneestä poistumista, mutta lopulta hyppäsi ja muistaakseni eka dami tulikin melko mukavasti talteen. Toki kunnolla sai kutsua että suostui uimaan takaisin veneelle. Ja mikä vinkuna!! Toinen lähetys olikin sitten melkoista säätämistä, että sain sen kunnolla irtaantumaan veneestä. Toinen dami kuitenkin tuli vielä jotenkin veneeseen. Kolmas lähetys oli jo tuskaa, kierteli lähi lumpeikkoja, samoja kaislikko alueita millä oli jo ollut, ja sitten lopetti pelin kesken. Odotettiin vaan veneessä ja annettiin lopulta veneen liukua hyvin lähelle Kideä ja kolmatta damia. Tuskien kautta sekin löytyi. Sitten oli vielä sen viimeisen haku edessä, päätin ettei meillä ole mikään kiire ja voidaan hyvin odottaa, että viimeinenkin löytyy. No, Kide ei suostunut sitten tekemään enää mitään, lähti mökin pihaan kierimään maassa ja jäi sinne. Odoteltiin valehtelematta varmaan 20 min, eikä herraa kuulunut, siellä mökin pihassa se vinkui ja ravasi laiturilla ja välillä meni puskan taakse makoilemaan. Päätetiin sitten soutaa mökille, laittaa Kide tyynesti sanaakaan sanomatta hihnaan ja olla antamatta sille mitään huomiota. Oli herra aika nolona, kun tultiin...

Maurin, Missin treenien ja ihanan teehetken jälkeen päätin tehdä vielä toisen haun. Nyt katseltiin laiturilta, kun Tarja kävi heittämässä damit samoille paikoille kuin viimeksikin. Sitten lähetin Kiden maalta hakuun, vaikka hakuruutu hyvin lähellä olikin. Eka (n. 25 m) tuli hyvin, toisella törmäsi sorsapoikueeseen ja häiriintyi niistä. Sain sen ohjattua takaisin oikealle alueelle ja kun dami tuli hyvällä fiiliksellä, niin päätin lopettaa treenin siihen, että saatiin onnistuminen alle ja haustakin jäi Kidelle ehkä jokseenkin hyvä fiilis.

Lopuksi mentiin vielä veneellä uittamaan kaikkia kolmea koiraa. Tässäkin Kide lähti kaukaa takaisin rannalle, eikä kuunnellut yhtään mun huutoja/pillityksiä! Yllättäen sain sen kuitenkin hyppäämään takaisin veteen laiturilta ja lopun se uiskentelikin sitten (vinkuen) veneen ja Maurin vierellä.

Summa summarum:
- eka treeni veneestä käsin, olisi voinut ehkä aloittaa jollain muulla kuin Kiden pahimmalla ongelmalla eli haulla...
- vinkui ihan mielettömästi
- ei halua palauttaa takaisin veneelle
- ei ota ohjausta tippaakaan veneestä päin
- ei kuuntele
- ei tee hakua
- ei halua uida
- ei haittaisi jos treeneissä epäonnistuu, kunhan se vie eteenpäin. Tällä kertaa tuli kuitenkin tunne, että mentiin vain taaksepäin.

Ehkä tästä on kuitenkin vain suunta ylöspäin?

Illalla oli vielä noutajaporukalla tokotreenit, Kiden ekat tokotreenit tänä keväänä/kesänä :). On se vain uskomaton koira, tuntui kuin oltais jatkettu siitä mihin talvena jäätiin. Tauko ei ollut huonontanut muistia. Tehtiin toki vain ruutua (ensin kutsuruutu, sitten koeruutu; kahdesta eri suunnasta), kaukoja ja paikalla olot. Hyvä Kipsu, nämä oli hyvän fiiliksen treenit!

Kuvia päivän nometreeneistä:

Kide matkalla ekalle damille veneestä (kuvan oikealla).

Kide ja Mauri uimassa, mahtavaa kun kaksi urosta tulee hyvin toimeen keskenään.

Missin hassut mieltymykset :)

Että sellainen treeni ja fiilis tällä kertaa... :)

Pitkää matkaa

Kide pääsi innoissaan eilen treenaamaan Morriksen, Missin ja Missin siskon Helmin kanssa Tarjan mökillä :)

Kiden kanssa teemana oli matka. Ensin kaksi markkeerausdamia veneestä lumpeikkoon samaan kohtaan n. 150-200 metriin ? eli pisimmälle mitä koskaan aiemmin. Vesi oli melko puhdasta, vasta ihan lopussa tuli vastaan lumpeikkoa. Hyvin Kide jaksoi, tosin lopussa kaarsi väärään suuntaan joten Tarja avusti kivellä. Sitten pidettiin pieni huili ja lähetettiin toiselle dameista linjana. Yllättävän hyvin taas jaksoi, alussa ei kylläkään muisti ihan toiminut. Viimeiseksi sitten vielä yksi ykkönen samaan kohtaan. Tällöin tuli lokki häiritsemään keskittymistä, mutta lopulta sekin dami saatiin Tarjan avustuksella (kiven heitto). Tuohon matkaan ei oikein enää pysty hyvin ohjaamaan, kun ei edes koiraa kunnolla näe (ja tuskinpa Kide tuolla enää ottaisikaan ohjausta) :)

Oikein loistava treeni siis taas! :)

Siellä se kelluu

Woivalinin Annen, Juha Tenhusen ja Tea Parttimaan kanssa ekaa kertaa treeneissä Kangasalan takana. Kidelle ohjelmassa tänään sorsakuvien ohitusta, joka olikin yllättävän vaikeaa. Ensin tehtiin sinänsä simppeli ykkönen lumpeikkoon, matkaa tosin oli lähes 100 metriä mikä teki tehtävästä meille haastavan. Lisäksi matkalla n. 25 m päässä oli molemmin puolin selkeästi sivussa sorsan kuvat. Yllättäen ne saivatkin Kiden suunnan muuttumaan, mutta sain sen käännettyä oikeaan suuntaan ja hyvin muisti markkeerauksen uiden loput 80 metriä melko suoraan. Uimavauhti hidasta, mutta muuten Hyvä Kipsu! :)

Toinen markkeeraus järven toisesta suunnasta. Ykkönen lokilla (eka riistakosketus tänä vuonna ;) ), nyt n. 25 m päähän kuvista rannalle. Tämä olikin sitten todella vaikea ja Kidellä meni taas keskittyminen täysin kuviin. Yritin sitä ohjailla, mutta huonosti kuunteli ja löysi lopulta lokin haulla. Tehtiin uusinta ja taas kuvat kiinnostivat vaikka Kide ne kävikin tarkistamassa jo ekalla kertaa. No, parempi kuitenkin kuin ekalla ja ehkä kuvien "turhuus" kävi nyt Kidelle selkeämmäksi.

Lopuksi vino uitto toisella lammella. Lähetyssuunnassa ei alussa pysynyt, mutta lopulta mun onnistui saada se oikeaan suuntaan ja sen sitten hyvin vastarannalle pitikin. Siellä maihin nousua yritti välttää, treenattava siis tätäkin.

Treenattava siis:
- siellä se kelluu, sekä Kide että liian mielenkiintoiset sorsan kuvat... Lisää tällaista häiriötä treeneihin
- maihin nousua vain yhä lisää
- viistomaista lähetystä rannalta

Pälkäneellä parannusta

Mentiin Tarjan ja Maurin kanssa samalle upealle paikalle kuin ensimmäiselläkin kerralla ja tehtiin samat markkeeraukset. Kidelle ensin paikat ykkösinä, sitten yhdistettynä kakkosena; lähetys korkealta maalta. Suoritus oli oikein hyvä, niiiiiiiin paljon parempi kuin viimeksi. Ei mitään ongelmia, hyvä Kipsu!!

Lopuksi tehtiin uoman kaltaisesti (en tiedä voiko noin leveää jokea enää uomaksi kutsua) kaksi sokko-ohjausta samaan paikkaan avoveteen/harvaan kaislikkoon, matkaa ehkä n. 90 m? Eka meni yllättävän hyvin, toki väännettiin jonkin verran. Toinen lähetys oli yllättäen paljon heikompi, mutta lopulta päästiin jotenkin ihan damin lähelle... mutta ei löytynyt. Onneksi Tarjalla oli kaksi kiveä, että voitiin motivoida Kide vielä kääntymään taaksepäin; tuskimpa olisin saanut enää sitä itse ohjattua taakse (varsinkin kun olin valinnut lähetyspaikaksi erittäin peitteisen paikan, hyvä kun koira pystyi näkemään mun käsiä...).

Melko hyvin menneet treenit siis, mutta kyllä ekalla kertaa opittiin vielä enemmän. Toki toisin kuin ensimmäisten treenien, näiden treenien jälkeen koeilmoittautuminen taas vähän pyörii mielessä :)

Huippu paikka!

Jos voittajassa meinaa tänä vuonna startata, olis pakko treenata vähän enemmän... Tämän kertaisen treenin jäljiltä koeilmoittautuminen lipui taas kauemmas :) Treffattiin Tuholan Tarjan ja flatti Maurin kanssa ekaa kertaa kesäaikaan ja mentiin Tarjan mökin lähellä olevalle leveälle joelle damitreenaamaan. Paikka oli aivan upea ja mahdollistaa vaikka minkälaiset reenit!

Tänään Kidelle aiheena markkeeraukset. Ykkösiä joen poikki maalle, ei löytynyt ei. Useasti tehtiin ennen kuin onnistui, kovasti yritti Kide vältellä rannassa ollutta kaislikkoa / tarpeeksi korkealle maalle nousua. Kun nousi maalle, niin alkoi vain juoksennella ilman selkeää päämäärää ja mielellään juuri rannan suuntaisesti. Lopulta saatiin pienellä avustuksella jopa kakkonenkin onnistumaan. Hyvä treeni!

Lopuksi avo/voi ohjaus isoon töppäreeseen, johon motivointiheitot ja sen jälkeen pitkä siirtymä. Eka ohjaus kankea, loppumatka maata pitkin, dami/Kide tarttui melko pitkäksi aikaa kaisloihin, ja palautus maata pitkin (paitsi loppumatka, kun Tarja ystävällisesti avusti Kiden veteenmenon :) ). Toinen kerta Maurin jälkeen ei ollut enää kankea, se oli superkankea... Ei käänny ei, eikä mitään mielikuvaa että oli töppäreessä käynyt (tai sitten yritti vältellä sitä johtuen tuosta jumiin jäämisestä?). LOPULTA saatiin dami talteen, mutta taas loppumatka damille maata pitkin, vaikka kuinka yritin pillittää. Tällä kertaa sain Kiden palauttamaan vettä pitkin, toki olin hieman lähempänä.

Positiivista
- markkeerauksissa meni suoraviivaisesti veteen, vaikka lähetin vähän korkeammalta ja rantaa pitkin olisi voinut yrittää edetä
- markkeeraukset saatiin lopulta onnistumaan ja maalle nousu alkoi sujua
- ohjauksessa otti tosi hyvin pilliä (paitsi lähellä damia), mutta suunnan olisi pitänyt pitää huomattavasti paremmin
- toisella lähetyksellä meinasi tulla jo luokse ja joutui pitkän aikaa uimaan ja kääntyilemään, mutta lopulta onnistuttiin.

Eli vaikka tahkottiin, niin silti päällimmäinen tunne oli positiivinen, koska taitotasossa mentiin toivottavasti eteenpäin :)

Haukijärvellä juhlapiknikillä :)

Meidän ihmisten 3-vuotis kihlajaispäivän kunniaksi käytiin Haukijärvellä piknikillä. Kidelle tehtiin kaksi pitkää ykkösmarkkeerausta sileään veteen (n. 120 m ? ) ja muutama ykkösmuisti matkan varrelle. Hyvin meni.

Kuje on käynyt nyt kahdesti Jyrin kanssa 30 min pyörälenkillä ravivauhtia eikä lenkin jälkeen ole ontunut (kop-kop).

Etelän leiri 8.7. :)

Training water work at Kide's breeders'.

Lähdimme Kiden, Miinan, Assin ja Pepin kanssa Lohjalle Sarin ja Jyrkin luokse luksusmatkalle viettämään päivää ja treenailemaan. Koiria uitettiin ensin veneellä (Kide ei kovin innostunut tästä...). Sitten treenattiin järven rannalla kaislikossa suht simppeleitä ykkösiä ja kakkosia, joissa Kiden muisti tai kokemus edetä vedessä tarpeeksi pitkälle eivät olleet todellakaan riittävällä tasolla. Nyt vain paljon pitkiä muisteja / ykkösmarkkeerauksia. Muutama ohjaus myös kohti avovettä, ei varmuutta, mutta muuten ok. Alussa ei muutenkaan kuunnellut pilliä.

Tehtiin vielä toinen treenisessio kimppatreeneissä Suonsilmässä. Aiheena reipas veteenmeno maalta, ensin helppojen ja lyhyiden ykkösten merkeissä ja vähitellen matkaa pidentäen / pientä sokkoutusta tehden. Kidellä ei tässä vaikeuksia. Toinen aihe oli rannan suuntaisesti uiminen muiden estäessä koiran nousun maalle. Palautuksessa nousi rannalle miltei välttämättä. Kolmantena muistit vastarannalta (n. 70 m?), itse jätin Kidelle kolme damia 15 m rantalinjasta sisälle metsään. Näistä ensimmäisen otin heti jättämällä Kiden vastarannalle ja ohjaamalla sen suoraan siitä taaksepäin. Näin yritin saada Kidelle mielikuvan, että rantaviivasta edetään metsään, sitä kun ei olla oikein aiemmin kunnolla treenattu. Viereiset damit häiritsi kuitenkin, eikä lähtenyt etenemään suoraviivaisesti. Sitten muun treenin jälkeen otin kaksi muuta. Ei ollut suoraviivaista, viereisen koiran (Adan taitava Lyra) meno häiritsi liikaa. Positiviista oli, että otti ohjausta, tosin ei pitänyt suuntaa riittävän kauaa. Muiden koirien samanaikainen tekeminen/pillitykset häiritsi jonkin verran kaikkea tekemistä eli tätäkin pitäisi treenata.

Summaten:
- muistitreeniä paljon, itseluottamuksen hakemista!
- pitkiä etenemisiä vedessä
- kimppatreenejä ja koirien saman aikaista työskentelyä
- yliuittojen jälkeen suoraa etenemistä poispäin rantaviivasta

Kiitos Sari, Jyrki ja Miina, näitä lisää! :)

Haulikkoradalla ja Kiden kanssa treenailemassa

Herttinen, kahdet treenit yhteen viikkoon :)

Kävin ensin testailemassa pyssyn toimivuutta trap-radalla ja huonostihan se pyssy toimi :). Ei auta kuin laittaa se harjoituskuurille (Jyri jo alkoi muokata tukin perää sopivammaksi, siinähän se syy oli....). Pentu oli autossa kuuntelemassa laukauksia ja otin sen vähän kävelemään lopuksi. Ihan ok reagoi, vähän hämmästeli.

Kidelle damitreenit ammuntojen jälkeen Woivalinin Annen pellolla.

1. Muistipaikka heti ojan takana, häiriölaukaus damilla. Ensin muisti, sitten markkeeraus, tämä oikein hyvin (matka n. 100 m?)
2. Käveltiin pellon toiseen päähän ja tehtiin sama juttu paitsi että nyt ohjaus oli sokkona. Lähti hieman kaartamaan eteenmenossa, mutta kuunteli hyvin pilliä (suunnat pitäisi saada varmemmiksi). Häiriömarkkeerausta etsi suht kauan.
3. Taas pellon toiseen päähän ja sieltä hyväksikäyttäen ekaa muistipaikkaa heitettiin ensin kakkosmarkkeeraus melko pienelle sektorille ja sen jälkeen otettiin muisti + kakkoset. Ekaksi heitettyyn jouduin vähän avittamaan, kun markkeerasi, ihme kyllä, turhan pitkäksi!
4. Epäonnistunut markkeeraus uusittiin: heitto + muisti + markkeerauksen dami talteen.

Häiriömarkkeeraukset eivät siis häirinneet yhdessäkään lähetyksessä, toki Nancy teki tehtävät ensin, joten Kidelle sinänsä helpompaa. Oikein hyvä mieli jäi, kiitos Anne seurasta!

(Fiilis koeilmoittautumisten suhteen alkaa hieman pehmetä ;) )

Toijalassa nomeilemassa / Hunting training for Kide

Kaikkien kavereiden upeiden koetulosten siivittämänä kaipa meidänkin pitää alkaa treenata :)

Kidelle kevään/kesän toiset vesitreenit Katin, Markuksen ja Anttosen Katjan kanssa. Tehtiin viime viikon tapaan ensin uomauittoa sokkona, mutta viime kertaista pidemmillä matkoilla (60 m ja 80 m). Ekalla eteni hyvin, mutta noin 40 m kohdalla lähti rantaan enkä saanut käännettyä taakse. Kutsuin luokse uomaa pitkin ja Kiden ollessa noin 10 m päässä minusta kokeilin kääntää vielä uudestaan. Sehän herttinen kääntyi ja sai siitä suoran linjan ekalle damille :). Kauimmalle damille vaivatta, toki näkyi melko kauas. Treenaa suuntia maalla!

Sitten tehtiin vuorohakuna kaislikkohakuruutu, tosin kaislikko melko kuivaa. Hankaluutena oli ensin ylittää uomauittopaikkana toiminut joki, jonka jälkeen piti jatkaa suoraviivaisesti kaislikkoon pidemmälle. Matkat eivät olleet pitkiä ja dameja oli reilusti. Kide haki melko ok neljä, viidettä joutui etsimään pitkään ja kiertelikin taas kidemäisesti ihan siinä mun edessä muka hakien. Ei kuitenkaan lopettanut kesken enkä oikeastaan puuttunut hirveästi sen tekemiseen. Markus avusti kävelemällä oikeaan suuntaan. Ihan tyytyväinen olen, eteenpäin ollaan sitkeyden kanssa menty, mutta paljon on vielä tehtävää: erityisesti suoraviivainen eteneminen kauas ja nenän tehokas käyttö sekä työnteko siellä vajavaista. Nyt saattaa edetäkin hyvin kauas, mutta tekee vain piston ja sen jälkeen palaa takaisin lähialueelle laajentaen leveyssuunnassa.

Tässä Katjan ottamia kuvia viime viikon treenistä, kiitos Katja! (kuvien copyright Katja Anttonen)

Kuje pääsi vielä treenailun päätteeksi fysioterapiakäynnille. Saatiin kotiin lainaksi sellainen tasapainopallo, jolla jumppaillaan nyt vähintään kerran päivässä. Ontuu yhä, mutta ei kovin paljoa. Pidennetään vähän lenkkiä ja aavistuksen voi alkaa jo ravata. Enemmän ravaamista kuitenkin vasta, kun ei enää kävellessä onnu. Lisäksi varmistui että uimista sittenkin suositellaan fysioterapiaopintojen ja aiheesta julkaistuissa kirjojen mukaan. Uimaankin pyritään nyt siis menemään. Kiitos Kati!