12.3.2010 Rankan kaverikoirien kanssa tehdyn lenkin jälkeen alkoi välittömästi ontua vasenta takajalkaansa, meni ohi noin tunnissa. (Kujella ikää 9 kk)
14.3. Ontui taas illalla jäällä leikkimisen jälkeen.
17.3. Eläinlääkäri (ortopedi) Hakametsässä: kuvattiin lonkat, polvet (ja kyynärät): kaikki normaalit. Ei mitään ristisidevammaan viittaavaa, enemmänkin epäiltiin vain venähdystä. Oireilu paikannettiin polveen. Hoidoksi lepo ja Rimadyl. Kontrolli 2 viikon kuluttua.
31.3. Eläinlääkäri Hakametsässä: ei ontumista, mutta yhä edelleen polvi turvonnut. Hoidoksi lisää lepoa ja 4 pistoksen Cartrophen-kuuri. Viimeinen pistos 3 viikon kuluttua eläinlääkärillä. Ennen tätä lisätään hieman liikuntaa.
17.-18.4. Päästimme Kujetta enemmän vapaaksi (n. 30 min) ja ontumista ilmeni.
21.4. Eläinlääkäri Hakametsässä: ontuminen tullut takaisin, polvi turvonneempi kuin 3 viikkoa sitten. Ei vieläkään varmuutta mikä vikana, eläinlääkäri halukas avaamaan polven ja tekemään päätökset sitten (pieni epäily ristisidevammasta). Tuomio: harrastuskoiran haaveet saa unohtaa, kotikoiraksi pitäisi toipua. Päätettiin vaihtaa eläinlääkäriä, jonka käytökseen olimme muutenkin kovin pettyneitä.
23.4. Saimme peruutusajan Espoon Eläinsairaalan ortopedi Jan Räihälle. Hän epäili heti ristisidevammaa ja antoi asiasta paljon positiivisemman kuvan. Kuvattiin, eikä kuvissa näkynyt muutoksia. Nukutettuna ollessaan vetolaatikkotestissä selkeästi liikaa liikkuvuutta ja kliininen epäilys ristisidevammasta varmistui. Ehdotti TTA-leikkausta ja suostui ottamaan meidät ylimääräisenä leikkauksena. Suosittelemme!
27.4. Ristisideleikkaus Espoon Eläinsairaalassa: Polven ristisiteestä yli puolet revennyt ja loppu oli jo huonossa kunnossa. Ristiside poistettiin kokonaan ja TTA-menetelmää käyttäen muokattiin polven rakennetta niin, että polvilumpiota paikallaan pitävä ligamentti ottaa vastaan etummaisen ristisiteen tehtävät. Mediaalimeniskin etureuna oli hieman irronnut ja se hiottiin. Ei irtopaloja, nivelrikkoa tms.
Toipuminen leikkauksesta
1.-2. viikko: leikkausiltana Kuje käytti jo hieman leikattua jalkaansa ja 1 viikon lopulla alkoi jo varata varovasti painoaan sille. Ei ollut kovin kivulias. Haava umpeutui huonosti ja vuoti pitkään verta. Ei kuitenkaan punoittanut poikkeavasti tai vuotanut märkää. Sidettä jouduimme vaihtamaan usein ja lopulta laitoimme kahteen vuotavaan kohtaan perhosteipit. Lakkasi vuotamasta noin 6. päivänä leikkauksesta. Kotona Kuje oli rajattuna yhteen huoneeseen ja ulkoilut tehtiin vain takapihalla.
12.5.: 2. viikkoa leikkauksesta kontrolliröntgen. Sääriluun sahauslinja oli alkanut luutua hyvin, implantit oikeilla paikoillaan ja jalan käyttö lisääntynyt mukavasti. Polven liikeradoissa ei rajoituksia eikä liikutellessa krepitaatiota.
2.-4. viikko: polven käyttö lisääntyi vähitellen, eikä takapakkia ontumisen suhteen tullut. Rauhallisten kävelylenkkien pituutta lisättiin varovasti 5 minuutista 20 minuuttiin.
21.5.: Fysioterapeutti ja hieroja Kati Kallion kanssa kävimme läpi kuntoutusohjelmaa. Ontumista oli vielä havaittavissa ja tasapainotesteissä yritti selvästi välttää vasemman jalan käyttöä. Saimme kuntoutusliikkeitä ohjeeksi ja kehoituksen lisätä kävelyiden pituutta n. 3 x puoleen tuntiin päivässä.
9.6.: 6 viikon leikkauskontrolli Tampereella Eläinystäväsi Lääkäri -paikan ortopedi Juha Kallion luona. Myös häntä suosittelemme lämpimästi, hän kuunteli ja vastaili rauhassa, hänellä on kokemusta TTA-leikkauksista ja kontrolli oli edullinen. Röngenkuvissa kaikki oli niin kuin pitää (mediaalipinnalla tibian reuna hieman terävöitynyt nivelraossa - heikkoa nivelrikkomuutosta?), samoin tunnustellen kaikki ok. Myös lihaksisto oli ok kunnossa, toki vähentynyt verrattuna terveeseen puoleen. Luutuminen oli jatkunut hyvänä ja vaikea olisi polvea enää saada rikki. Saimme luvan alkaa pitää Kujetta sisällä vapaana (tähän saakka oli ollut sisälläkin hihnassa), lisätä lenkkiä ja parin viikon kuluttua varovasti päästää jo ulkona vapaaksi. Tärkeintä on välttää äkillisiä repiviä liikkeitä, mikä Kujen kanssa on pieni mahdottomuus ilman hihnaa. Noin 2 kuukauden kuluttua pitäisi olla toipunut jo täyteen kuntoon. Uimista ei polven vammoihin suositella. Neljän pistoksen Cartrophen-kuuri aloitettiin myös.
Kujen polvi 6 viikkoa leikkauksestaTilanne 7 viikkoa leikkauksesta: ontuu vielä hieman, mutta silti polven käyttö parantunut jatkuvasti, tosin hitaasti. Istuessa ei koukista polvea yhtä paljon kuin tervettä puolta. Ravatessa (ei vielä lenkeillä) ontuminen näkyy selvemmin. Nyt siis jatketaan hihnalenkkien pidentämistä, jumppaillaan, kävellään metsässä ja muilla epätasaisilla aluistoilla ja toivotaan niin kovasti, että polvesta saataisiin hyvä ja toimiva ja Kuje pääsisi enemmän nauttimaan elämästä. Rankkaa on ollut, toivottavasti kaikki on sen arvoista. Agility (ja suojelu) on kiellettyjen harrastusten listalla, mutta mahdollisuudet ovat hyvät kuntoutua toimivaksi ja pitkäaikaiseksi metsästyskoiraksi.
14.6. Lyhyt fysioterapiasessio Katilla. Lievästi tosiaan vielä ontuu. Saatiin kotiin lainaksi tasapainopallo, jolla pyritään nyt päivittäin jumppailemaan viikon ajan. Varovasti voi myös aloittaa lenkeillä ravaamisen ja uimista kirjallisuuden mukaan suositellaan.
9.7. Olimme itse reissussa 22.6.-6.7. ja tänä aikana äitini lenkkeilytti hyvin tunnollisesti (iso kiitos!) Kujetta 3 x 30 min joka päivä. Palattuamme Kuje käveli jo melko hyvin, eli edistyminen oli jatkunut ilman takapakkeja. Nyt ollaan käyty kahdesti uimassa ja kahdesti hölkkäämässä (1. kerralla 15 min, 2. kerralla 20 min). Tästä edetään pidentämällä hitaasti hölkkälenkkejä, samoin kävelylenkkejä.
26.7. Yli kolme kuukautta eli 13 viikkoa leikkauksesta. Kujen kanssa on nyt 2,5 viikon ajan tehty lähes päivittäin pyörälenkkejä, joissa Kuje on joutunut ravaamaan tasaista, melko hiljaista tahtia. Pisimmillään lenkki on ollut lähes 1 h, ja jalka on kestänyt hölkän hyvin. Lisäksi ollaan Kujetta jonkin verran uitettu. Jotain jäykkyyttä on saattanut olla, mutta ei ainakaan selkeää ontumista. Nyt alkaa siis lähestyä se päivä, kun voidaan energiapommia päästää muutamaksi minuutiksi vapaaksi :) Voi kumpa ei nyt tulisi mitään takapakkia...
27.7. Vihdoin!! Ensin vähän vapaana kirmaamista, sitten ekat kaksi daminoutoa kolmeen kuukauteen, nenä ainakin toimii ja riemua löytyy :) Pienellä jännityksellä odotamme miten jalka kestää...
www.noutaja.net/kuje20100727.wmv
24.8. Kuje ontuu, ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen. Kestänyt vapaanaolon (n. 15 min) hyvin. Yhtäkkiä päivällä, elämän ensimmäisen pilli-istumisopetuksen jälkeen (sisällä), alkoi levosta noustessaan selkeästi ontua vasenta takajalkaansa, ei pystynyt istumaan sen päälle, oli välillä melkein kolmijalkainen. Ei selkeää kosketusarkuutta, pystyy mm. rapsuttamaan sillä. Eilen oli n. 20 min vapaana, hyppäsi puunrungon yli ja kolautti molemmat takajalkansa siihen. Ei kuitenkaan oireillut eilen eikä tänä aamuna tai mun tultua päivällä kotiin. Katsotaan miten ilta ja yö menee. Nyt levossa. Huomenna soittoaika Juha Kalliolle.
25.8. Päästiin Juha Kallion syyniin. Ontuminen selkeästi vähentynyt, mutta ontuu yhä. Ell lausunnosta paloja: "Tunnusteltaessa ja taivuteltaessa aristus paikallistuu lähinnä reiden etuosan lihaksiin.. Polvilumpion tunnustelu sattuu ja polvilumpio on huomattavan liikkuva. Ääriojennettuna polvilumpio tuntuu siirtyvän liian pitkälle telauran reunalinjan yli reisiluun sisäpuolelle. Varsinaista luksaatiota ei ole tapahtunut, koska polvilumpion sivusiteet ovat ehjät. Polvinivel ei ole täyttynyt, eikä nivelkierukoiden kuormittaminen arista tai aiheuta rutinaa. Kierukkavauriota ei voida kuitenkaan täysin poissulkea. Polvinivelen parantuessa myös nivelkapselin rakenteet muokkautuvat ommelten liuetessa (ajoittuu juuri 4-5 kk leikkauksesta) ja kipeytyminen voi liittyä myös siihen. Myös reisilihasten lihasvamma on mahdollinen näillä oireilla." Hoitoon 10 päivän Rimadyl kuuri ja parin päivän lepo. Sen jälkeen mahd. pian liikuntaan, jotta reisilihakset pääsee vahvistumaan. Erityisesti pari 30 min pyörälenkkiä päivässä tekisi hyvää. Toivotaan!!
25.10. Leikkauksen puolivuotiskontrolli Espoossa Räihän luona. Ontumisepisodin jälkeen tilanne vähitellen parani ja Kuje oli jo kolmen vartin lenkkiä vapaana ilman liikkumisen pahenemista. Liike ei kuitenkaan mun mielestä vieläkään ollut puhdasta. Nyt siis normaali kontrolli ja päätettiin lähteä Espooseen asti, sillä tilanne ei ole normaali. Kuje ei eläinlääkärinkään mukaan varaa jalalle niin hyvin kuin tässä vaiheessa pitäisi. Polven äärikoukistuksessa nivelessä tapahtuu pieni napsahdus --> meniskivaurio? Ei kuitekaan aristuksia/selkeää turvotusta. Röntgenkuva erittäin puhdas, ei merkkiä nivelrikosta, huh! Laitettiin kortisonipiikki ja tehdään pääasiassa hihnalenkkiä muutama viikko. Polvessa ilmeisesti hieman nestettä. Kuukauden päähän soittoaika. Jos kortisoni auttaa, mutta tilanne alkaa sen jälkeen heiketä --> leikkaus.
3.11. Hieman yli viikko sitten annettu kortisonipiikki tuntui korjaavan Kujen kävelyn puhtaaksi ja tilanne näytti todella hyvältä. Viikko otettiin rauhassa, tehtiin 10 minuutista puoleen tuntiin hihnalenkkiä. Tänään (9 päivää käynnistä) teimme kolmen vartin hihnalenkin, jonka aikana päästin Kujea yhteensä noin 10 minuutiksi juoksemaan vapaana ja kyllähän se sitten juoksikin... Lenkin jälkeen Kuje muuttui vähitellen kolmijalkaiseksi ja vasen jalka on selkeästi erittäin kipeä. Nyt Rimadyliä ja soittoaikaa Räihällä toivottavasti huomiselle... Niin paska fiilis!
11.11. Toinen leikkaus. Päädyimme Jan Räihän kanssa uuteen leikkaukseen, aavistellen nivelkierukkavauriota, jolle aiemmin tehty TTA-leikkaus altistaa. Polvi tähystettiin ja havaittiin sisemmän nivelkierukan takareunan olleen täysin kulunut, vain pieni huonosti kiinni oleva rantu reunusti takareunaa. Tämä otettiin pois. Ulompi nivelkierukka ja takaristiside olivat kunnossa. Kun sisempi nivelkierukka oli siistitty, ei polven äärifleksiossa tullut enää napsahdusta. Leikkausiltana Kuje ei jalalle paljoa painoa varannut, mutta seuraavana päivänä jo käveli ontuen. Nyt taas edessä pari kuukautta täyttä hiljaiseloa hihnassa, vältellen hyppyjä ja äkkinäisiä liikkeitä. Yli puoli vuotta mennyt ja samassa pisteessä ollaan.
24.11. Toipuminen leikkauksesta sujui aluksi oikein hyvin. Kuje alkoi kävellä seuraavana päivänä ja kävely oli jo melko hyvä 10 päivää leikkauksen jälkeen (toki oli edelleen rajoitettuna yhteen huoneeseen, sisälläkin oli hihnassa ja ulkoilutukset vain omalle takapihalle rauhassa kävellen). Haava ei myöskään vuotanut ja oli kovin puhtaan näköinen. Postoperatiivinen antibioottikuuri kesti 7 päivää. Sitten 10. päivänä (21.11.) polvi alkoi yhtäkkiä turvottaa reilusti haavan alta ja Kuje alkoi selkeästi ontua. Ei punoitusta, vuotoa tai selkeää kuumotusta, vain n. 2 kananmunan kokoinen pinkeä turvotus ja tuo ontuminen. Saimme puhelinreseptillä Espoosta antibioottikuurin (Kefalexin 1,5 g vrk:ssa 2 vkoa). Lopulta päädyimme myös mennä näyttämään haavaa (ja ottamaan samalla tikit pois) Juha Kalliolle. Epäili reaktiota enemmänkin ommellankoihin, ei epäilystä infektiosta. Polven liikeradat melko normaalit. Lepoa ja ab-kuurin jatkumista.
18.12. 5 viikkoa toisesta leikkauksesta ja edelleen todella huonolta näyttää. Turvotus laski hiljalleen, edelleenkin sitä vähän on jäljellä. Huolestuttavinta on kuitenkin reipas ontuminen, joka tuntuu vain pahenevan. 11.12. tilanne oli parempi kuin nyt. Käytettiin Kujetta taas Kalliolla 15.12. ja edelleen ohje oli vain odottaa + aloitettiin kolmas Cartrophen kuuri 8 kk sisään. Vähän ollaan silti yritetty liikkua, liikkumattomuuskaan ei tee hyvää. Ravatessa sisällä on lähes kolmijalkainen, samoin noustessa ylös (tietystikään emme kannusta tuohon sisällä ravaamiseen, mutta siltäkään ei välillä voi välttyä kun Kuje välillä on ilman hihnaa). Painonsiirtoharjoituksissa varaa jalan varaan vähemmän ja vähemmän. En todella tiedä mitä tekisi kuin itkisi... Tuntuu todella pahalta.
2.2. Tilannekatsaus. Tuolloin joulukuun puolen välin jälkeen soitimme sitten Räihälle ja hän kehotti ottamaan varmuuden vuoksi nivelnestenäytteen ja laittamaan sen jälkeen (mikäli ei bakt. infektiota) kortisoni-injektion polveen. Kävimme siis uudestaan 22.12. Kalliolla. Nivelnesteessä ei kasvanut bakteereja, joten kortisonia laitettiin paikallisesti. Ohjeena täyslepo kuukauden (ei edes fysioterapiaharjoitteita). Kyllähän tuo kortisoni vähän tilannetta paransi, mutta ontuminen yhä jatkui.
Tammikuun loppupuolella olemme nyt alkaneet lisätä vähän liikuntaa 10 min vähitellen 30 min kävelyihin. Ontuminen jatkuu, tosin ei järkyttävän pahana. Hieman liikunta ontumista pahentaa. Selkeimmin ontuminen tulee esiin makuulta liikkeelle lähtiessä ja ravatessa. Tasapainoharjoitteet aloitimme muutama päivä sitten ja hakevaa on, mutta ei niin huonoa kuin joulukuun puolessa välissä. Fleksio-ekstensioliikkeessä ei mielestäni liikerajoitusta tai (selkeää) krepitaatiota. Polvinivel on paksuuntunut, en tiedä onko turvotusta vai muokattua rakennetta. Soitimme Räihälle 24.1., joka oli sitä mieltä, että katsotaan miten liikunnan lisääminen ontumiseen vaikuttaa. Seuraavaksi voisimme kokeilla sian virtsarakosta tehtyä kasvutekijäuutetta, jonka pitäisi stimuloida nivelen kantasoluja ja helpottaa kipuun. Eli aika paljon mennään "odotetaan-katsotaan" -fiiliksellä ja yritetään antaa Kujen alkaa elää elämäänsä nousevin harjottein - meni sitten huonommaksi tai paremmaksi. Aika matalat fiilikset on yhä.
Tässä vielä Kujen polvikuvat, jotka ollaan saatu mukaamme Kalliolta:
17.3. eli heti alussa kun ristisidevammaa ei vielä epäilty:
22.12. eli 6 viikkoa toisesta leikkauksesta (med. nivelkierukan siistiminen)
25.4. Pari kuukautta viime päivityksestä. Kävely lähti hiljalleen kehittymään parempaan suuntaan ja alettiin päästää Kujetta jo vapaaksi. Koko aikana annettiin yksi Rimadyl, sekin hieman typerän liki tunnin asfalttilenkin jäljiltä johtuneen kipeytymisen syytä. Huhtikuun puolessa välissä lumien sulettua tehtiin jo puolen tunnin lenkkejä vapaana metsässä ja polvi kesti suht hyvin. Viime viikolla aloitettiin vähän treenatakin: tehtiin varisjälki, elämän 2.-4. markkeeraus ja muutama muisti. Mutta... liiankin tutuksi tullut mutta... Pääsiäistä vietettiin Hännikäisten mökillä ja vaikka yritin olla varovainen Kujen liikkumisen suhteen, niin silti se sai liikaa vapauksia. Kuje alkoi selkeästi ontua, erityisesti levon jälkeen. Ei voi mitään, henki salpautui taas, kun Jyriltä kuulin, että pentu ontuu (oltiin tulossa treeneistä Kiden kanssa). Nyt onkin sitten syötetty 3 päivää Rimadyliä, pidetty Kujetta levossa ja ontuminen on vähentynyt. Kokeillaan siis taas hitaasti aloittaa ulkoilutus ja.. no, katsellaan ja toivotaan, että ontuminen johtui vain enemmän lihasten kipeytymisestä. Uskomatonta silti, heti kun vähän huokaisee ja alkaa nauttia, niin TAAS vedetään matto jalkojen alta!
23.5. Reissu Espooseen takana. Vietiin Kujetta näytille Räihälle, kun liikkuminen on vieläkin ollut epäpuhdasta ja pääsiäisenä oli tuo ontumisepisodi. Räihä katseli liikettä, Kujen istumista ja väänteli polvea ja oli tyytyväisen oloinen. Hänenkin mielestään Kujen kävely ei ole puhdasta, mutta polvi ei ole turvonnut tai kipeä eikä käsiin tunnu olevan nivelrikkoinen. Liikkeen epäpuhtaus johtuu ilmeisesti enemmänkin tottumuksesta, onhan Kuje kuitenkin ollut sairauden kirjoissa pidempään kuin terveenä (kaikki alkoi 9 kk iässä). Meidän mieliksi otettiin vielä sivukuva polvesta ilman nukutusta ja sekin näytti oikein hyvältä (hieman luunokkaa oli patellaan tullut, mutta tilanne ei ollut läheskään niin paha kuin pelkäsin). Reseptille tuli siis asteittain lisää liikuntaa ja kallis nivelrikkoruoka pois (kun koira kerta ei ole nivelrikkoinen) :) :) :). Josko sitä uskaltaisi vähäksi aikaa rentoutua tuon polven suhteen! :)
"Status: Vas. polvi ei turvonnut, ei paksu, ei krepitoi. Täysi liikerata, eikä aristusta ääriasennoissa. Kävely/ravi hieman epäpuhdas ja hieman keventää seistessä, mutta polvi "normaali". Rtg: ei juuri nivelrikkoa. Hoito: Aloitetaan asteittainen liikunnan lisääminen, jos välttämätöntä niin kipulääkkeen avulla. Paljon ylämäkiä ja rappusia sekä uimista."
16.10. Meillä meni pääsiäisen jälkeen todella kivasti. Ontumisia ei tullut, päästiin vähän treenailemaan, polvi kesti hyvin ja taipparitkin suoritettiin :) Lauantaina 15.10. lähdettiin Miinan ja koirien kanssa lenkille, joka oli pisin tähän asti, yli 2 h. Ja nostalgisesti olimme niillä samoilla poluilla, millä vasen polvi aikoinaan hajosi. Vähän jännitti miten vasen polvi suhtautuu. Nyt tietysti pitäisi olla onnellinen, ettei Kuje alkanut ontua leikattua polveaan, ellei pahempaa olisi tapahtunut. Lenkin jälkeisen levon jälkeen se ontuikin oikeaa, tervettä jalkaansa. Ei voi olla totta!!! Pelko valtaa mielen, nyt se toinenkin polvi on pettänyt...
21.10. Su iltana ja ma Kuje ei enää ontunut, pidimme sitä levossa. Tiistaina aloin jo vähän huoahtaa ja kävimme 30 min metsälenkin, jonka aikana se kyllä paljon riehui. Niinhän siinä sitten kävi, että ti iltana Kuje taas ontui oikeaa takajalkaansa. Keskiviikkona meidän fysioterapeutti Kati kävi polvea katsomassa. Ei valitetettavasti löytänyt mitään lihasjumeja, joita toivoin :(. Polvi ei ollut selvästi turvonnut, liikeradat normaalit, istuminen ja seisomaan nousu symmetristä eikä Kati huomannut ontumista. Päädyttiin pitämään nyt ainakin 1 viikko täyslepoa ja kipulääkekuuri viikoksi. Jos sen jälkeen alkaa ontua on suuntana eläinlääkäri ja mun veikkauksen mukaan leikkauspöytä... :(
3.11. Kuje oli hieman yli kaksi viikkoa levossa (muutamana päivänä annoin särkylääkettä, enemmänkin olisi varmasti voinut antaa, mutta kun ei ontunut, niin en sitten antanut). 1.11. alettiin päästää sitä vapaaksi. Eilen oli 2 x 30 min metsälenkin eikä selvästi ainakaan onnu. Nyt lisätään liikuntaa ja toivotaan...
12.12. Lähes 2 kuukautta siitä, kun tuo "terve" puoli alkoi oireilla. Liikuttu on marraskuun alun jälkeen ihan normaalisti, eikä selkeitä ontumisepisodeja ole tullut. Kuitenkin... Monesti, oikeastaan varmaankin päivittäin, kun Kuje nousee levolta, ei se varaa oikealle jalalleen ekoilla parilla askeleella yhtä paljon kuin sille aiemmin huonommalle vasemmalle jalalle. Jyri ei näe ontumista, mutta mun mielestä näin vain on. Muutaman askeleen jälkeen liikkuu jo hyvin, ja ravi on puhdasta. Istuu myös tosi puhtaasti ja symmetrisesti. Eilen oltiin 7 km metsälenkki vapaana. Puolen yön jälkeen, kun Jyri alkoi laulaa mulle synttärionnittelulaulua, nousivat koiratkin innokkaina hääräämään ja kyllä siinä tilanteessa Kuje ontui selkeämmin kuin pitkään aikaan. Se oli ehkä se viimeinen pisara mitä olen odottanut. Tänään soittelin Seinäjoelle ja varasin ajan Rintasalon Jarmolle. Kuullut olen hänestä paljon hyvää ja vaikkei Räihästäkään ole mitään pahaa sanottavaa, on tuo Seinäjoen paikka hintansa vuoksi nyt se, minne pitkän harkinnan jälkeen lähdetään. Ajan varasin vasta viikolle 2 vaikka aiemminkin olisi saanut. Olen tuon viikon lomalla, joten pystyn hoitamaan potilasta paremmin jos leikkaukseen päädytään. Tästä se nyt sitten taas alkaa.
9.1.2012 OIKEAN POLVEN TTA-LEIKKAUS
Joulukuun puolesta välistä tilanne lähti paranemaan ja viimeiset 2 viikkoa Kuje oli täysin oireeton ja puhdasliikkeinen. Rintasalo hetken taivuteltuaan totesi, että kyllä se ristiside on osittain revennyt siellä oikeassa polvessa (vetolaatikkotesti liian löysä, vaikka yhä napakasti päättyvä). Pakko ei ole vielä leikata kun on nyt niin oireeton, mutta ell epäili, että ennen pitkää leikkaus on ajankohtainen (90 % todennäköisyydellä 6 kk kuluessa). Päätös oli toisaalta vaikea, toisaalta helppo. Mitä pidemmälle odottaa, sitä tod näk nivelrikkoa kehittyy osittain epästabiiliin polveen ja kamala on koko ajan seurata ja miettiä, että koska leikkauksen aika on. TTA-leikkaus siis tehtiin. Ristiside oli osittain revennyt, meniskit kunnossa, pientä luupiikkiä patellajänteen kiinnityskohdassa. Vasemmalla polvella kesti 1.5 vuotta kuntoutua, toivotaan niin kovasti, että tämäkin polvi saataisiin vielä toimivaksi... Hysteerinen itkuhan siellä eläinlääkäriasemalla tuli, mutta nyt on taas mieli valoisampi ja toiveikkaampi.
23.1. 2 viikkoa leikkauksesta. Turvotus ja hematooma on onneksi lähtenyt jalasta, se lähti oikeastaan vähenemään tuosta edellisestä päivityksestä lähtien. Tikit poistin 12 vrk leikkauksesta, haava on siisti. Kuje istuu yllättävän hyvin välillä jalallaan (koukistuu mukavammin kuin toisen jalan leikkauksesta toipumisen aikaan). Kävelyssä tietysti ontuu selvästi, mutta mun mielestä liikkeessä on jotain muutakin vialla kuin ontuminen. Tänään oli fysioterapeuttimme Kati potilasta katsomassa. Passiiviset liikelaajuudet hyvät (äärikoukistuksessa yritti laittaa jonkin verran vastaan) eikä tullut krepitaatiota. Liikkeessä jalka jää liikaa koukkuun ja hieman kääntyy ulospäin. Nyt aletaan vähitellen tekemään hitaita kävelyitä (tähän saakka ollaan oltu aika lailla omassa pihassa).
29.1. 3 viikkoa leikkauksesta. Vähitellen kävely mennyt parempaan suuntaan. Toki vieläkin ontuu ja jalka jää aika paljon koukkuun ja kiertyy ulospäin. Alla videopätkä tältä päivältä.
16.2. Kontrollikuvaus Veterissä. 5.5 viikkoa leikkauksesta, kävely mennyt parempaan suuntaan, lenkit 10-20 min hitaasti hihnassa, yhä kuitenkin selvästi ontuu. Veterin eläinlääkäri käänteli ja tutki ja tuumasi että hyvältä näyttää. Kehotin kuitenkin katsomaan kävelyä tarkemmin ja hänkin oli selvästi vähän huolissaan - epäili, että polveen ollaan laitettu liian pieni häkki ja tätä kautta polvi jäänyt liian löysäksi (selittäisi myös sitä, miksi vasemman jalan nivelkierukka aikoinaan meni). Kuvissa luutuminen lähtenyt hyvin käyntiin, ei järkyttävää nivelrikkoa. Sen sijaan kun pyysin kuvat vasemmastakin polvesta, niin siihen on nyt selvästi nivelrikkoa kehittynyt :( Kovasti oli eläinlääkäri myös huolissaan Kujen olemattomasta lihaskunnosta ja antoi vapaudet nyt ruveta enemmän jumppaamaan sekä suositteli vesikävelyä. Pyysin myös Cartrophen-pistossarjan. Eläinlääkärin tekstiä:
"Edelleen kohtuullisen voimakas ontuma jalassa, varaa kuitenkin joka asekeleella. Astuessa jalassa erottuu selvä "lonksahdus" eli polvi on hieman epästabiili. Tämä saattaa johtua hieman pienestä häkistä tai lihaskadosta, joka on kohtuullisen voimakas molemmissa takajaloissa. Oikeassa polvessa on luusiirteen luutuminen edennyt hyvin. Implantit ovat paikoillaan, sahauslinja lievästi vino. Vasemmassa polvessa nivelrikon merkkejä"
Että sellaista.
Oikea
Vasen
28.2. Vesikuntoutusta. Olemme käyneet nyt kahdesti vesikuntoutuksessa (5 min ja 10 min kävelyt vedessä). Kuje on ollut aika mahtava, reipas ja toimintakykyinen. Toki ehkä vähän turhankin innokas... Mä olin ihan kauhuissani aluksi, kun fysioterapeutti antoi Kujen temmeltää, mutta selvästi, kun nyt on vähän itsekin rentoutunut ja antanut Kujen olla vapaammin, niin kehitystä on tapahtunut. Kävelee paremmin kuin viikko sitten. Fysioterapeutti tuumasi, ettei hitaassa kävelyssä ontumista enää niin kovin näe. Ravatessa ontuminen on vielä selvää - samoin painon varaaminen leikatulle jalalle on aika pientä (painolaudalla 3 vs. aiemmin leikatun 8). Kävelyt nyt pisimmillään n. 30 min kohtalaisen reipastakin tahtia, lisäksi on tehty lumihankikävelyä.
2.5.2012 Murheellisissa tunnelmissa. Kuntoutus on edennyt viimeisten kuukausien aikana hitaasti ja nyt tuntuu, että aletaan menemään väärään suuntaan. Maaliskuun alun jälkeen Kuje on ollut jonkin verran jo vapaana, pisimmillään 45 min. Hihnalenkkejä ollaan tehty valjaissa pisimmillään 2 h. Vesiterapiassa käytiin yhteensä 6 kertaa. Viimeisellä kerralla painovaraukset olivat jo noin 4-5 kg ja 7 kg eli sen mukaan oltaisiin menty parempaan suuntaan. Kuitenkin - nyt on mennyt 4 kk leikkauksesta ja ravi on yhä edelleen ontuvaa ja jopa mennyt tosiaan hivenen ontuvampaan suuntaan. Soitin tänään Sjoelle, mutten saanut leikannutta lääkäriä puhelimeen. Laitoin viestiä spostitse, toivottavasti hän vastaisi. Ylimääräisiä eläinlääkärikäyntejä en jaksaisi enää käydä. Tähystys?
17.10.2013 KUULUMISIA. Pitkästä aikaa. Ja niin uskomatonta kuin se onkin, varsinkin kun itse luin PITKÄSTÄ aikaa mitä me olemmekaan kokeneet ja muistelin niitä epätoivon vaiheita... Kuje on tällä hetkellä _hyvässä_ kunnossa. En ole uskaltanut kirjoittaa tätä tänne, sillä tuntuu, että aina kun on huoahtanut, niin jokin tumma pommi on tippunut päälle. Koputan puuta ja ristin käteni, mutta niin se nyt vain on. Kuje elää ja voi hyvin. Ja ravaa kauniisti, niin kauniisti kuin tuollainen honkkeli koira nyt osaa :)
Vähitellen tuon kevään 2012 jälkeen tilanne lähti parempaan suuntaan kuitenkin. Neljättä leikkausta ei tehty. Käytettiin Kujea vielä tuolloin keväällä -12 Toijalan ortopedilla, missä oli paikalla myös spesialisti Turusta. Eivät oikein mitään selvää osanneet sanoa ja jatkettiin seurantalinjalla. Kesä meni kevyesti ulkoillessa ja syksyllä pystyttiin alkaa jo vähän treenata. Kuje pääsi ekoihin sorsapasseihin katselemaan. Talvi meni hyvin ja keväällä korkattiin tokoura (196 p, joka korjattiin vielä täysiin pisteisiin kesällä ;)). Äitienpäivän -13 lenkin jälkeen ontui vähän ja annoin Rimadylin, muuten on menty ilman kipulääkettä. Metsällä sekä sorsalla että kanalintumettällä on pärjännyt hyvin ja nomeurakin avattiin syyskuussa (rotumestaruus alokasluokassa ALO1:llä).
Nyt nautitaan ja vaikka joka päivä seuraankin Kujen liikettä, niin muistan olla myös kiitollinen tuosta hassusta "pienestä" koirasta, sen elämänilosta ja oireettomasta elämästä.
10.11.2013 Heti kun huohataa niin… Isäinpäivän lenkki Hämeenkankaassa seisojan kanssa leikkiessä ja illalla meillä oli selvästi oikeaa takajalkaansa ontuva koira. Tunne oli… Sorsametsät ym menee hyvin, mutta yhdistelmä kangasmetsä ja seisoja leikkikaverina on näemmä liikaa. No, 4 päivän kipulääkekuuri ja viikon täyslepo ja nyt 2 viikkoa myöhemmin tilanne näyttää ihan hyvältä. Fysioterapeutti oli sitä mieltä, että on saanut iskun lantioonsa, mutta… Tarkkaillaan, ainakaan polvessa ei turvotusta ollut.
16.3.2014 Marraskuun jälkeen Kuje oli pitkään ontumatta, treenailuja ja normaaleja metsälenkkejä jaksoi täysin ilman mitään oireilua niiden jälkeen. Pientä oli kuitenkin koko ajan nähtävillä, sillä istuessaan vähitellen käänsi usein oikeaa jalkaansa enemmän pois pepun alta. Ravi oli kuitenkin puhdasta, ja aina levosta noustessaan kävely täysin tasapainoista. Eilen menimme extrapitkän 2 h (noin 7 km) metsälenkin välillä petollisen liukkailla poluilla, joilla Kuje liukasteli aika pahan näköisesti ja jo lenkin loppumatkasta alkoi olla nähtävillä Kujen oikean takajalan onnunta. Nyt eilen ja tänään se onkin reippaasti ontunut, pahimmillaan aina levon jälkeen. Lepoa, kipulääkettä, ajatuksia eläinlääkärille viennistä ja jälleen uudesta leikkauksesta (meniski?).... Sanomattakin selvää, että tosi paska fiilis.
29.3.2014 Annoin viikon Rimadyl-kuurin, jonka aikana ontuminen hävisi kokonaan. Kuje pidettiin täyslevossa (pieniä hihnapissatuksia) yhteensä 12 päivää. 13. päivänä annoin juosta 10 min vapaana metsässä ja kyllä se taas painalsikin. Ei ontumista. 14. päivänä otin sen katselemaan treenejä, ei saanut tehdä mitään, mutta silti illalla vähän oikeaa jalkaansa ontui. Seurataan. Jos nyt vielä 2 viikon päästäkin ontuilee/mennään vielä yhtään takapakkia, niin mennään eläinlääkäriin.
5.5.2014 Pitkästä aikaa Räihällä Espoossa. Ontuminen ei ohittunut nopeasti (kesti lievänä yli 2 viikkoa). Lääkärikäyntiin mennessä ontuminen sitten ohittui ja Kuje teki jo yli tunnin metsälenkkiä ilman oireita. Istuminen kuitenkin on jäänyt selvemmin epäpuhtaaksi. Räihä oli samoilla linjoilla kuin mekin. Polvea ei edes kuvattu, kun ei siitä oikein mitään hyötyä olisi ollut. Oikeassa polvessa on jonkin verran nestettä ja pientä fleksiovajetta tämän vuoksi --> istumisen vajaus. Koska kivuton, ei kortisonipistosta laitettu. Cartrophen-kuuri 1x4 1vkon välein. Jos ei kestä normaalia rasitusta (mitään liikuntarajoituksia ei siis saatu) ja alkaa ontuilla enemmän kuin 3x vuodessa, niin tähystetään vielä. Nyt ei kuitenkaan selvää epäilyä meniskivauriosta, ei napsumista, vaikkakin krepitaatiota kuului...
